Kyllä, 60-luvun kerrostalo on mahdollista muuttaa lähes hiilineutraaliksi, ja hyvin kannattavasti

Tulevaisuuden hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamisen kannalta rakennusten energiatehokkuuden tavoitetasoa on nostettava. Rima siis korkeammalle. Mutta onko se mahdollista?

Parantamisen varaa lähes kaikissa kohteissa

Valitettavan usein kuulee edelleen epäileviä kommentteja siitä, miten usean kymmenen prosentin pudotus kiinteistön energiankulutuksessa ei ole mahdollista. Tai ei ainakaan taloudellisesti mahdollista. Kiinteistöissä on kuitenkin edelleen hämmästyttävän suuri potentiaali energiatehokkuuden parantamiseen. Näin myös uudisrakennuksissa.

Esimerkkeinä saneerauskohteissa energiatehokkuutta on mahdollista parantaa siten, että toteutettujen toimenpiteiden myötä energiankulutus laskee jopa 80 % aiempaan verrattuna. Tämä voi vaikuttaa haastavalta, mutta rakennuksen yksilölliset ominaisuudet tarkasti huomioivalla, tekoälyyn perustuvalla energiatehokkuuden optimointiohjelmistolla se on mahdollista. Seuranta todentaa ratkaisujen toimivan.

Optimoidulla energiasaneerauksella parhaisiin tuloksiin

Esimerkiksi kahden Turussa sijaitsevan 60-luvulla rakennetun kerrostalon normeerattu energiankulutus laski energiasaneerauksen myötä ensimmäisenä vuonna 77 % ja toisena 82 %. Piispankadulla sijaitsevissa kerrostaloissa oli jo 2000-luvun alussa tehty energiaremontti, mutta energiankulutus ei ollut juurikaan laskenut. Kun 96 asunnon opiskelija-asuntolana toimivat kaksi kerrostaloa simuloitiin energiatehokkuuden optimointiohjelmistolla, ohjelmisto esitti ratkaisuksi 15 eri rakennus- ja taloteknisen toimenpiteen yhdistelmää. Energiasaneeraus valmistui vuonna 2018 ja on nyt ollut kaksi täyttä lämmityskautta käytössä. Projektin sijoitetun pääoman tuotto osoittautui käytössä olevan peräti 13 %. Tämä on varsin hyvä ROI projektissa, jossa 60-luvulla rakennettu asuinkerrostalo muutetaan lähes hiilineutraaliksi.

Yllättäen myös melko uusissa rakennuksissa on mahdollista tehdä taloudellisesti kannattavia energiatehokkuustoimenpiteitä. Myös tätä epäillään usein, koska uudehkojen rakennusten oletetaan olevan jo energiatehokkaita. Mutta energiaremonttia kannattaa harkita myös niissä. Muun muassa Turun keskustassa sijaitsevassa, vuonna 2004 rakennetussa kerrostalossa energiatehokkuus oli lähtökohtaisesti jo melko hyvällä tasolla. Energiatehokkuustoimenpiteiden myötä E-luku kuitenkin pieneni luvusta 103 lukuun 90, joka vastaa uuden kerrostalon e-lukuvaatimusta. Tämän vuonna 2004 rakennetun kerrostalon energiaremontin sijoitetun pääoman tuotto olisi ollut 30 % ilman energia-avustusta. Asuinrakennusten energiatehokkuutta parantaviin korjaushankkeisiin myönnettävän energia-avustuksen myötä investoinnin sijoitetun pääoman tuotto nousee 50 prosenttiin.

Esimerkit osoittavat, että rakennuksen energiatehokkuutta tai energiatehokkuusinvestoinnin kannattavuutta on vaikea arvioida ilman asiantuntijan apua. Olisikin suotavaa, että kiinteistö- ja rakennusalalla energiatehokkuuden asiantuntijat otettaisiin vahvemmin ja ajoissa mukaan sekä uudisrakennusten suunnitteluun että saneeraushankkeiden kaavailuun.

Energiatehokkuus ajoissa mukaan suunnitteluun

Uudisrakennuskohteissa energiatehokkuus on jo osa suunnittelua, mutta parantamisen varaa löytyy sielläkin. Simuloimalla uudisrakennuksia löydetään usein esimerkiksi turhia lämpöhäviöitä, joita ei ole huomioitu rakennusta suunniteltaessa. Parhaan lopputuloksen saavuttamisen kannalta haasteeksi on muodostunut usein se, ettei rakennushankkeissa energiasuunnittelu ja vastuu energiatehokkuudesta ole oikeastaan kuulunut kenellekään. Uudiskohteissa energiatehokkuutta on kuitenkin mahdollista parantaa vielä suunnitteluvaiheessa tyypillisesti 60 prosenttia tavanomaisesti toteutettuihin ratkaisuihin verrattuna. Tavoitetasoa on mahdollista nostaa siis vielä selvästi nykyistä korkeammalle.

Energiatehokkuuden tavoitetasoa on mahdollista nostaa
vielä selvästi nykyistä korkeammalle.

Tulevaisuus edellyttää monenlaisia muutoksia

Energiatehokkuuden parantaminen ei tarkoita pelkästään taloudellisen lämmitysjärjestelmän suunnittelemista. Optimaalisen energiatehokkuuden suunnittelu ja toteuttaminen edellyttää kiinteistön tarkastelemista kokonaisuutena. Lisäksi tulevaisuuden ratkaisuissa rakennusta ei voida enää ajatella yksittäisenä, irrallisena yksikkönä, vaan se on osa energiaympäristöään. Energiatehokkuutta on katsottava laajempana kokonaisuutena – energiajärjestelminä, jotka kytkeytyvät toisiinsa, rakennuksina, jotka kommunikoivat keskenään ja energiavirtoina, jotka suunnataan kulloisenkin tarpeen mukaan optimaalisesti erilaisten kohteiden verkostoissa. Tämä tosin edellyttää myös laajempaa muutosta koko toimintakentässä, niin ajattelun ja asenteiden, kuin toimintatapojen osalta.

Nostetaan energiatehokkuuden tavoitetasoa yhdessä. Koska kyllä, se on mahdollista!

Teksti on alun perin julkaistu Green Building Council Finlandin Loikka-blogissa.

10.06.2020