Toimitilapuolella piilee mahdollisuuksia vähentää hiilijalanjälkeä, säästää kuluja ja lisätä tilojen tuottoa omistajalleen.

Jopa 90 prosenttia uudisrakennuksistakin tuhlaa energiaa. Rakennus- ja kiinteistöalan käytännöt eivät palvele hiilijalanjäljen vähentämistä. Aurinkopaneeleja laitetaan näkymään tielle päin, vaikka paneelikatto on harvoin taloudellisesti järkevin investointi.

Kaikki nämä väitteet sanoo toimitusjohtaja Nikolas Salomaa nollaE:stä, joka on hänen vuonna 2014 perustamansa 10 hengen konsulttiyritys. Kehittämällään ohjelmistolla nollaE laskee tilojen energiatehokkuuden ja etsii toimet, joilla saadaan paras sijoitetun pääoman tuotto yhdistettynä energiansäästöön. Ohjelmisto toimii tekoälyllä.

”Syötämme tiedot rakennuksen jokaisesta neliömetristä, materiaalista, putkista ja kaikesta muusta. Ohjelmisto laskee yli 10 000 toimenpidevaihtoehdon yhdistelmän ja optimoi niistä tulokset”, Salomaa sanoo.

Laskelma kertoo, mitä kannattaa tehdä, millä hinnalla ja kuinka muutokset hyödyttävät olipa kyse energialaskusta tai toimitilan tuottavuudesta.

Rakennukset tuottavat kolmanneksen Suomessa hiilipäästöistä. Siihen nähden rakennus- ja kiinteistöala on vaisu ilmastoteoissaan.

Salomaan mukaan rakennusalan ammattilaiset hokevat ikivanhoja nyrkkisääntöjään. Yksi niistä on, että ylä- ja alapohja vuotavat enemmän energiaa kuin seinät.

”Niin voi olla yhdessä kiinteistössä 43:sta. Toimitilat eroavat vielä enemmän toisistaan kuin asuinkiinteistöt! Nyrkkisäännöt eivät kerro, montako euroa maksaa ja säästyy.”

Lisäksi ongelmana on, ettei rakentamisessa energiaratkaisu ole oikein kenenkään vastuulla.

”LVI-suunnittelijaa pidetään energiaheppuna, vaikkei hän pysty arvioimaan tuhansien eri vaihtoehtojen rakennuskustannuksia ja vaikutuksia käyttökustannuksiin. LVI-suunnittelijan aika kuluu lähinnä rakennusmääräysten noudattamisessa. On satoja sivuja rakennusmääräyksiä, ja suunnittelija voi jopa joutua henkilökohtaiseen vastuuseen, jos ei noudata niitä”, Salomaa kuvailee.

Jos energiatehokkuus on epäonnistuu, mitään sanktioita ei tule.

”Koko ala voi viitata kintaalla kaupunkinsa, Suomen tai EU:n ilmastotavoitteille”, Salomaa sanoo.

Ja ne aurinkopaneelit. Salomaa kertoo porvoolaisesta 24 262 neliömetrin teollisuuskiinteistöstä. Sen lämmitystehon tarve putosi tuhatkunta kilowattia, ostoenergian määrä vielä enemmän ja energiakustannukset yli satatuhatta euroa vuodessa.

”Jos tätä olisi haettu pelkillä aurinkopaneeleilla, eivät olisi riittäneet yrityksen, teollisuusalueen tai edes koko Porvoon katot”, hän sanoo.

Aurinkopaneeli tai muu toimi ei ole järkevä, jos samaan aikaan valuttaa moninkertaisesti energiaa ulos vaikkapa ilmanvaihdosta tai ovista.

”Paneeleilla on paikkansa. Jos 100 000 euroa käytetään 5 prosentin säästöön sähkölaskussa sen sijaan, että sillä summalla saisi 50 000 euron säästön vuodessa ja vähentäisi samassa suhteessa hiilipäästöjä”, Salomaa vertaa.

Kotikonnuillaan Turussa hänen yrityksensä oli mukana uudessa toriparkissa, jonka energiansaanti perustuu aurinkoon, mutta ratkaisu on erikoinen! Torin katukivistä otetaan auringon lämpö talteen kesäisin ja varastoidaan se maahan, josta sitä riittää koko talveksi toriparkille, sen maanpäällisille rakennuksille ja torin sulana pitoon.

Toimittaja: Tiina Torppa
Artikkelin kuvan valokuvaaja: Vesa-Matti Väärä

 

Energiatehokas toimitila tuottaisi enemmän

”Jos energiatehokkuus epäonnistuu, mitään sanktioita ei tule.”